Kaj Hedman

Sotsi

Paroni le Coubertinin arvot pitäsi vuonna 2014 olla arvoissaan. Olympia-aatteen kansallisrajat ylittävän nuorison juhlan olisi kauan sitten pitänyt jättää taakseen poliittiset rasitteensa. Leni Riefenstalin Berliinin olympialaisissa kuvaamat valkopukuiset urheilijat ja liehuvat hakaristiliput ovat jo kaukaista historiaa. Hitlerin ilme kun mustaihoinen amerikkalainen tähtijuoksija Jessie Owens otti kultamitaleita toisensa perään oli puhuva. Siitä tuli saksalaisille kisojen musta pilkku – mutta vaan natsivaltion näkökulmasta katsottuna.

Venäjän johtaja V.V. Putin ei ole Hitler, ja hänen kanssaan voi asioista keskustella. Mutta en oikein tiedä miten pitäisi suhtautua Sotsin meneillä oleviin kisoihin. Venäjän kultturia pitäisi ymmärtää. Mutta suuri osa luontoa ja paljon taloja on tuhottu. Ihmiset ovat jopa joutuneet viettämään öitä kaduilla ennen kuin heille on löydetty uusia asuntoja. On rakennettu tulevaisuutta varten ihmeellisiä ranskalaisen Rivieeran tapaisia luksusretriittejä ja reittejä.  Kaduilla ammutaan pois kulkukoiria, etteivät vaan olisi hienojen IOK-herrojen tiellä. Ihmisen raakuutta ei voi kuin vaan ihmetellä.

Ja Sotsin pormestari sanoo: ”Meillä Sotsissa ei ole homoja! Homot ovat tervetulleita kisoihin, kunhan jättävät lapsemme rauhaan.” Hän on Putinin miehiä, hänellä on Putinin tuki. Homojen ja heidän parisuhteensa rinnastaminen lasten hyväksikäyttäjiin on äärimmäisen ei vaan kummallista vaan myös epärehellistä ja jopa foobista. Venäjän valtakulttuurissa ei vaan hyväksytä kaikkia kansainvälisiä ihmisoikeuksia, vaan siellä nähdään erilaisia kansanryhmiä, etnisiä, kielillisiä, poliittisia ja seksuaalisia vähemmistöjäkin, jonkinlaisena uhkana.

Vedotessaan moraaliin ja etiikkaan Putin ja hänen tukijansa pelaavat itsensä itse asiassa henkiseen paitsioon. Talviolympiakisat ovat nimittäin yleensä maksaneet noin 2 miljardia dollaria. Sotsin budjetti on jo nyt noin 50 miljardin dollarin arvoinen. Siihen sisältyy muun muassa suuri osa korruptiota.

Meillä suomalaisillahan ei ollut viime vuosituhannen vaihteessa kovin puhtaita papereita mitä tulee urheiluetiikkaan. Mutta tätä on yritetty kytkeä pois, ja meillä on uusi, uljas sukupolvi urheilijoita, joita me varmaan kaikki kannustamme Sotsin kisoissa. Omat virheemme ei kuitenkaan tarkoita ettemme voisi ja etteikö meidän pitäisi suhtautua erittäin kriittisesti Venäjän kansalaistilanteeseen ja kaikkeen täysin tuomittavaan toimintaan mitä Venäjän puolella harrastetaan kun nyt yritetään käydä Katariina Suuren jalanjäljissä rakentamassa Potemkin kulisseja subtrooppiseen Sotsin maisemiin.

Kolumni, Keskipohjanmaa-lehti helmikuussa 2014