Kaj Hedman

Barack Obama lopettaa sodan

Barack Obaman asetettua Valkoiseen taloon tammikuussa 2009, hänen ensimminen käskynsä ylipäällikkönä kuului: ”Toimittakaa minulle Osama bin Ladin, elävänä tai kuolleena.”

Se kuulostaa kuin Kill Bill-elokuvista, mutta todellisuushan on usein tarua ihmeellisempi.

Obama matkusti ympäri maailmaa puhumassa rauhasta ja yhteisymmärryksestä. Hänet otettiin EU:ssa vastaan sankarina ja sai pian Nobelin rauhanpalkinnon.

Myöhemmin Obaman maine muuttui, Edward Snowdenin paljastettua NSA:n vakoilleen lähes koko maailman tietoliikenneettä, ja kun kävi ilmi että Obama oli aloittanut Al Quaidan johtajien ja heidän verkostojensa eliminnoin miehittämättömien”drone”-lentokoneitten avulla. Monet naiset, lapset ja syyttömät tapettiin siinä samalla.

Obama lopetti kaksi sotaa, sai bin Ladenin teloitettua, pelasti USA:n autoteollisuuden ja on viime vuosina nostanut maansa talouden uuteen uskoon sekä vähentänyt merkittävästi työttömyyttä. Hän on myös esiintynyt empaattisena maan isänä kun USA:ta on kohdannut luonnonkatastroofeja, kouluampumisia ja väkivaltaisia terroritekoja.

Obama olisi halunnut käyttää järeämpiä aseita Syyriaa vastaan ja kukistaa Bashir al-Assad. Sen sijaan V V Putin näytti kyntensä ja sai aikaan kompromissin. Syyrian kemialliset aseet tuhottiin YK:n valvonnan alla. Obama pelasti näin ollen kasvonsa, mutta vaikka amerikkalaiset eivät halunneet sotaa, he kokevat nyt Ukrainan sodan ja Putinin agression takia Obaman heikkona johtajana.

Obaman suuri vaalilupaus kotimaassa oli Obamacare. Mutta nyt varsinkin keskiluokasaa monet vihaavatkin sitä. He joutuvat kuitenkin maksamaan suuria summia terveydenhoidostaan kun taas alempipalkkaiset ja köyhät selvästi hyötyvät Obamacaresta. Näin vähän yleistäen. Obamacaren toteuttamisessa on ollut suuria byrokraattisia ja teknisiä ongelmia.

Se tosiasia että Obama on saanut niin paljon aikaan monella taholla ja että USA:n talous on nyt paljon paremmassa asemassa kuin esimerkiksi EU:n, ei auttanut hänen demokraattipuoleensa marraskuun täytevaaleissa. Tappio molemmissa kongressin huoneissa oli varsin suuri. Amerikkalaiset kokevat edelleen että heidän maansa on rappiotilassa ja hätään halutaan kutsua rahamiehet jotka luottavat siihen että suurten bisnesten menestys tippuu myös tavalliselle kansalle, vaikka siitä ei minkäänlaisia todisteita löydy, päinvaistoin.

Obamasta tulee pahimmassa tapauksessa ”lame duck”, presidentti ilman todellista valtaa. Näin paha tilanne ei kuitenkaan liene. Obama voi halutessaan vedota veto-oikeuteensa ja esittää omia lakiehdotuksiaan, joista on pakko tehdä kompromissejä.

Mutta sitä ihanaa satusetää josta maailma Bushin jälkeen haaveili ei loistavasta puhujasta ja inspiroivasta, tyylikkäästä Obamasta tullut. Varsin rasistisessa USA:ssa hän ei koskaan myöskään saanut valkoisten miespuolisten äänestäjien enemmistön taakseen. Mikä oli sinänsä vähän huono asia.

Kolumni, Keskipohjanmaa, marraskuu 2014