Suomalainen, eurooppalainen

Skrivet 04.06.2014
Eurooppa lippuineen

Eurooppa lippuineen  

 

 

Suomi liittyi Euroopan unioniin sen jälkeen kuin hieman yli puolet ääntään käyttäneistä olivat äänestäneet liittymisen puolesta. Vaihtoehtona olisi ollut jonkinlainen jatkettu ETA-sopimus.

Euroon liittymisestä ei Suomessa pidetty kansanäänestystä, mikä saattoi olla virhe. Ruotsissa äänestettiin, ja Ruotsi jäi euron ulkopuolelle, mikä oli ilmeisesti ruotsalaisille parempi. He pystyvät kuitenkin nyt nauttimaan euroalueen eduista ottamatta kaikin puolin osaa yhteiseen vastuuseen euroalueen ongelmista.

Ainoastaan noin 40 prosenttia kansasta äänestivät meillä Eurooppavaaleissa. He jotka ovat kiinnostuneita Euroopan parlamentin ja muista EU:n asioista olivat todella innokkaasti mukana, ja nyt käydyissä vaaleissa kaikki puolueet olivat panostaneet valovoimaisiin ja tunnettuihin ehdokkaisiin.

Useimpia suomalaisia eivät vaalit kuitenkaan juuri paljon kiinnostanut. Euroopan unionin asiat eivät vetoa heihin. Äänestysprosentti jäi siis alhaiseksi vaikka tavallisella kansalaisella olisi periaatteessa tällä kertaa sekä ehdokkaiden ja puolueitten vilkkaan kampanjoinnin ja suuren näkyvyyden takia että Euroopan taloudellisen ja poliittisen tilanteen takia ollut tarpeeksi tietoa asioista.

Itse koen olevani ensi kädessä suomalainen, toiseksi pohjoismaalainen ja kolmanneksi eurooppalainen. Eurooppalaisuuteenkin tottuu – myös hyvällä tavalla. En koskaan ole oikein ymmärtänyt miten Suomi pienenä maana, jolla on suhteellisen vähän mahdollisuuksia vaurastua ihan omin päin, olisi pärjännyt ilman EU-jäsenyyttä. Onneksi Suomi on muuttumassa, vaikkakin hyvin hitaasti, monikulttuuriseksi ja avarakatseimmaksi. Mediasta tämä ei vaan aina välity koska keskitytään ongelmiin.

Taloudellisen kriisin ja taantuman takia osa kansasta vastustaa edelleen kansainvälisyyttä ja eurooppalaisuutta mutta se mennee ohi kunhan Euroopan talous ja oma finanssipolitiikkamme toivon mukaan saadaan parempaan kuntoon. Uskon että palaaminen vanhoihin perinteisiin nojaavaan kansallisvaltioon ei edistäisi hyvinvointia, kulttuuria eikä omaa yritteliäisyyttä.

Täytyy muistaa että, poliittisia äärilaitoja luukuunottamatta, politiikka on myös jossakin määrin silmänlumetta ja teatteria. Katsoin Ilta-Sanomien nettitelevisiosta debattia jossa kohtasivat Alexander Stubb ja Paavo Väyrynen. Keskustelun aikana tosin käytettiin ensin paljon retoriikkaa puolesta ja vastaan, mutta loppujen lopuksi molemmat ehdokkaat olivat hämmästyttävän paljon samoilla linjoilla. Molemmat esimerkiksi vastustivat EU:n liittovaltiota ja pitivät nykyistä tiettyjen valtioiden yhteistyötä jossa Suomi on mukana jatkossakin hyvinkin toivottavana.

Mielestäni meidän kaikkien olisi aika yrittää löytää enemmän mahdollisuuksia kuin ongelmia eurooppalaisuudesta. Nationalismia, muukalaisvihaa, uusfasismia ja tiukkapipoisuutta on Euroopassa muutenkin ihan tarpeeksi.

 

 

Kolumni, Keskipohjanmaa, kesäkuu 2014



Lämna en kommentar