Hiljainen on kylätie

Skrivet 16.08.2013
Hiljaista maaseudulla

Hiljaista maaseudulla

”Kylätie on hiljainen, / niin hiljainen…” Suomalaisen hiekantuoksuisen kylätien häipyessä hiljaa menneen hämärään, myös osa maan sielusta on hävinnyt. Jokainen meistä sodanjälkeisinä vuosikymmeninä syntyneet muistamme kylätiet, joissa linnut eivät yksin laulaneet. Myös ihminen oli läsnä.

Runoilija, tv-toimittaja ja filosofi Leif Salmén kirjoittaa uudessa esseekokoelmassaan ”Maanalainen moskeija” (suom. Arto Häilä) lapsuutensa savolaisista maisemista, joitten läpi hän autollaan ajaa sydäntalven aikaan. Salménin sujuvan ja kärkevän mietteliään tekstin kautta välittyy kaksi eri kuvaa 2010-luvun maaseudusta.

Toinen kuvastaa köyhtynyttä, jätettyä, osoittain rumaa ja tavallaan unohtunutta maisemaa, toinen taas syvien metsien ja kaivojen, sekä postmodernin yhteiskunnan monta mahdollisuutta ja luonnon kauneutta. Ehkä esimerkiksi innovatiivisen ja ”vihreän” ajattelun myötä osittain rappeutunut tai ainakin pysähtynyt itäinen maaseutu voisi jälleen omalla tavallaan kukoistaa, kunhan ihmiset vihdoin keksisivät sen kauniin ja rikkaan arvon.

Meidän ei tarvitse ainoastaan kasvattaa maaseudun kaupunkikeskuksia uusin teknisesti kekseliäillä yrityksillä, upeine kauppoineen ja monikultturiisine ravintoloineen. Kokonaisuutenakin esimerkiksi Pohjanmaa, – johon käsitteeseen liitän koko Pohjanmaan rannikkoalueen ja Oulunkin seudun, – on esimerkillisellä tavalla uuden vuosituhannen mahdollisuuksien alue.

Täällä on maan pienin työttömyys, maan ehkä suhteellisesti ahkerin yritteliäisyys, onnellisemmat ja rauhallisemmat ihmiset, ja pienin rikollisuus.

Onhan meilläkin toki omat tragediamme. Perheväkivaltaa, murhia, kouluampumisia … Eriarvoisuutta on täälläkin. Mutta jotain täällä on arkista rauhallisuutta. Täällä ei yleensä mennä liiallisuuksiin. Ja me arvostamme, useimmat meistä ainakin, vielä suhteellisen puhdasta luontoamme.

Muistan kun tyttöystäväni, nykyinen vaimoni, tuli ensi kertaa vierailulle Yhdysvalloista. Hän seisoi varhain aamulla puutarhassani ja katsoi sinistä taivasta. ”Et voi kuvitellakaan miten puhdasta ja kuulasta täällä on, kun vertaa kontinenttiin ja muuhun maailmaan…”

Kaipaisimme tänne kuitenkin enemmän modernia, avarampaa, ja suvaitsevampaakin ajattelua.

Kylätie on hiljainen vain niin kauan kun ihmiset jättävät sen hiljaiseksi. Kansainvälistymisen, yhteiskunnan rakenteen muutoksen mukana, teollistumisen raa-an maakunnan poismuuton mukana, hävisivät ihmiset, ja vaan linnut jäivät kylätielle laulamaan. Mutta kuka sanoi että aina täytyisi olla näin?

Erään tutkimuksen mukaan useammat suomalaiset haluaisivat asua maalla, mutta lähellä isomman kokoista kaupunkia tai sitä vastaavaa keskustaa. Se voisi olla mahdollista, jos vaan ei liikaa tuijoiteta kaikkien palveluiden keskittämiseen.

Uusiin, puhtaimpiin ja uusioituviin energiamuotoihin pitäisi esimerkiksi panostaa ajattelematta nopeaa rahastamista.

Siitä voisi vaikka aloittaa.

 

 

 

Kolumni, Keskipohjanmaa 15.8.2013



Lämna en kommentar