Kaj Hedman

Kirjasto

Onko kulttuuri eli taide, kirjallisuus, kritiikki, esseet, teatteri, analysoiva journalistiikka enää se yhteiskunnan suola ja inspiraatio joka se on eri aikoina aikaisemmin ollut? Asiaa voidaan tarkastella vähän eri puolilta.

Kultturitapahtumia, konsertteja, monenlaisia festivaaleja eri taiteen ja viihten alallahan on nykyään enemmän kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Ne täyttävät varmaan osaltaan sen aukon joka on jäänyt kun ihmiset ovat muuttaneet maalaismaisista yhteisöistä urbaaneihin nyt jo monena vuosikymmeninä.

Heille jotka kuitenkin jäävät maakuntiin ja maakuntakaupunkeihin ja jopa kyliin asumaan kulttuurin merkitys on kasvanut entisestään, ja siitä on tullut eräänlaisen muuttunen maaseudun infrastruktuurin liima ja yhteenkuuluvuussymboli.

Myös isommissa kaupungeissa ja isoilla metropolialueilla kulttuurin merkitys on omalla tavallaan kasvanut paljon, koska ihmiset kaipaavat vastakohtaa sellaiseen todellisuuten jossa stressi, ankarat työn odotukset ja paljon suurempi kilpailu koetaan raskaaksi, vaikka siitä syntyy myös uutta energiaa.

Se energia on kuitenkin jossakin määrin narsisistista ja itsekeskeistä. Yhteiskunnasta tulee pikkuhiljaa enemmän ”amerikkalaista”.

Sisäisen elämän laatu ja se aika jolle sille pystyy antamaan jollakin tavalla vähenee samalla kuin kansainvälinen viihdeteollisuus täyttää sitä sielun tyhjyyttä mikä syntyy tällaisen yhteiskunnan kehityksen takia.

Ei sen puoleen että kaikki viihde olisi pahasta. Onhan siinäkin omat puolustusmekanismista, ja joskus eskapismi ei ole vaan pahasta, vaan siinä on myös jotain tervehdyttävää tai ainakin jotain joka lohduttaa.

Mutta kulttuuri ja sen työntekijät ja taitelijat eivät vaikuta suoraan yhteiskuntakeskusteluun ja politikkaan samalla tavalla kuin esimerkiksi 60- ja 70-luvulla, ja vielä osittain 80-luvullakin.

Kulttuurin sisältö ei ole huonontunut. Suomalaisen kirjallisuuden ja taiteen laatu on varmaan jopa kohentunut samalla kun meillä on myös nykyään erittäin paljon enemmän kansainvälisesti arvostettuja taiteilijoita, varsinkin musiikin, kirjallisuuden ja designin puolella. Kuilu toisaalta niin sanotun fiinistelyn ja toisaalta kansanläheisen kontekstin välillä on myös pienentynyt.

Se nähdään muun muassa täällä Kokkolassa jossa kesäooppera on mahtavalla tavalla saavuttanut hyvin laajan kansansuosion ja siitä on jo tullut integroitu osaa meidän maakuntamme kesänviettoa.

Kuitenkin vaikuttaa siltä että kulttuuri vaikuttaa paljon heidän joukossa jotka ottavat siihen ahkerasti osaa, mutta ettei sillä enää ole sitä samaa potkua poliittiseen todellisuuten ja ideologiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun kuin ennen.

Siihen vaikuttaa muun muassa median digitalisointi ja rahan uudelleen jakaminen sillä tavalla että kulttuurista pahimassa tapauksessa tulevaisuudesta saattaa tulla eliitin kulttuuri. Sitä olisi vältettävä kaikin keinoin.

Kolumni, Keskipohjanmaa, heinäkuu 2014