Arkiv över januari, 2015

Väkivalta vai diplomatia?

Skrivet 13.01.2015 

ChristianAndMuslimPlayingChess

Ihmisten tappaminen on aina väärin, paitsi jos on pakko puolustaa itseään, perheenjäseniään tai isänmaataan. Tästä olemme ainakin läntisen maapallon puolella varsin yksimielisiä, jos ei USA:ta lasketa mukaan. USA:n monessa osavaltioissa on vieläkin toiminnassa kuolemanrangaistus, vaikka siitä ollaankiin osittain poistamassa. Ainakin sitä kyseenalaistetaan taas enemmän kuin vuosikausiin.

Terrorismi voidaan eräällä tavalla verrata kuolemanrangaistukseen, jopa juridisestikin. Joku organisaatio, poliittinen ryhmittymä tai ääriuskonnollinen taho päättää mielivaltaisesti, mutta omasta mielestään oikeutetusti, tappaa jonkun ihmisen tai ryhmän ihmisiä. Tai iskeä jotakin valtiollista tai muuta symboolista rakennusta tai muuta rakennelmaa vastaan niin kuin tehtiin syskuun 9 päivä 2001 New York Cityssa.

Terrorismi on kautta aikojen ollut poliittinen ase ja menetelmä jota on käytetty vallan vaihtamiseen tai anastamiseen, ja sitä on aina puolustettu sillä että sillä on ollut ideologinen, etninen, uskonnollinen tai poliittinen oikeutus.

Ranskan nykyinen valtio, jossa tänäkin päivänä lauletaan Marseljeesiä vapauden ja humanismin nimissä, perustettiin brutaalin ja verisen vallankumouksen perustalle. USA:n koko kansanvalta, mahti ja kunnia perustuu isoon kansanmurhaan ja alkuperäiskansojen maan anastamiseen. Israelin valtiota ja Palestiinan hallintoa ei kumpaakaan olisi olemassa ilman mittavaa terrorin käyttöä 1940-luvusta lähtien.

Profeetta Muhammed ei ollut ainoastaan sinänsä rauhanomaisen islamin uskonnon perustaja vaan myös valloittaja ja soturi. Joittenkin historijoitten mielestä hän oli muun muassa erikoistunut salamurhien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Jeesus ei koskaan käyttänyt tai kehoittanut fyysiseen väkivaltaan mutta monet kristityt ovat kuitenkin hänen jälkeensä perustaneet uskonnon diktatuurin miekan vallalla.

Monet nykyvaltiot ovat seurausta siitä että jotkut kansat ovat valloittaneet jonkun maan. Suomeenkin tulivat kansanryhmät idästä, toiset lännestä ja ottivat maan haltuunsa vaikka täällä asuikon jo ainakin osittain saamelaiset.

”Minä olen Charlie” on luonnollinen huuto meillä Länsimaissa kun protestoimme Pariisissa viime viikolla tehtyjä raakoja ja laittomia teloituksia ja murhia vastaan, mutta kukaan meistä ei voi sanoa että oma historiamme on puhdas kuin pulmunen.

Ainoa tie joka voi johtaa rauhanoimaiseen yhteisymmärrykseen eri kansojen ja uskontojen välillä on ymmärrys, rauhanomainen keskustelu, kunnioitus ja diplomatia. Me tietenkin puolustamme kovasti median vapautta ja sananvapautta, mikä onkin meille länsimaalaisille luonnollista.

Voidaan kuitenkin kysyä johtaako toisten uskontojen ja niitten johtajien pilkkaaminen mihinkään hyvään, vaikkakin se tapahtuu sananvapauden nimissä? Kritiikin ja taiteen muodossa pitää myös saada provosoida ja ivatakin, mutta jossain kulkee sentään raja. Pitäisi myös miettiä sitä onko minulla varmasti oikeus lietsoa toisissa koston tunteita sen takia että minä olen varma siitä että vain minulla on oikea tulkita oikeudenmukaisuudesta ja ihmisoikeuksista.

 

 

 

 

Kolumni, Keskipohjanmaa, tammikuu 2015

 

 

 

1 kommentar