Arkiv över november, 2015

Vaarallinen kesä

Skrivet 03.11.2015 
Klimatet har förändrats

Klimatet har förändrats

 

Meille tarjottiin toista kesää. Se on vielä tätä kirjoittaessa läsnäoleva, merkillinen olemus. Se tuntuu sekä ihanalta että vaaralliselta.

Herään yhdeksän aikaan aamulla. Aurinko paistaa vaalenasiniseltä, kirkkaalta taivaalta, ja korostaa yöpakkasten jättämää huurretta puissa ja ruohikoissa. En usko sitä todeksi: kesä lokakuun ja marraskuun taitteessa. Sillä tavalla kesä, että taivas on auki ja aurinko loistaa, joskin heikommin, puitten latvojen välistä, päivällä jopa korkeammallakin.

Koirien kanssa lenkillä puoli viiden aikaan. Aurinko viipyy vielä, on aika lämmintä. Kun tulemme kotiin ja astumme sisään, emme edes ole ehtineet nauttia sinisestä hetkestä. Pimeys iskee kuin nuija. On kun Kirkonmäen päälle olisi minuutin aikana laskeutunut iso, musta varjo. Kun katson ulos ikkunasta, näkyy vaan pimeys, on kuin olisi jo yö. Tulee afrikkalainen fiilis. Kerrasta poikki.

Suomen, niin kuin koko maapallon, ilmasto on radikaalisesti muuttumassa. Vaimoni kotimaassa, ainakin hänen kotivaltiossaan ja lähivaltioissa USA:ssa on nykyään varsin kylmää ja paljon lunta tavlvisin samanaikaisesti kuin meillä on sadetta ja usvaa, tai niin kuin nyt, aurinkoisia myöhäissyksyn päiviä. Ei enää jaksa uskoa että kaikki nämä kummallisuudet johtuvat luonnollisista, normaaleihin tilastoihin mahtuvista muutoksista.

Ystäväni Kiinan suurkaupungeissa harvoin näkevät ollenkaan aurinkoa. Kaikkialla on savua, sumua, huonoa ilmaa. Joet ovat saastuneet ja kaikkialla on läsnä jonkinlainen kuolema. Läheinen ystäväni Kiinan kansantasavallasta kirjoittaa meilissään: kunpa joskus saisin katsoa Suomen kaunista ilmaa. Jonakin päivänä tulen käymään.

Eiköhän se enää ole vain USA:n sokeat oikeistorepublikaanit jotka eivät halua ymmärtää että maapallon ilmasto, osaksi ihmisen ansiosta, on muuttumassa varsin paljon. Jo parin vuosikymmenen jälkeen voi olla, että monessa paikassa on täytynyt evakuoida ihmisiä pois meren ääreltä. Kokkolassakin riski on suuri todella pitkällä tähtäimellä. Koko keskikaupunki oli kerran vain merenpohjaa.

Mutta politiikot ja media puhuvat ja kirjoittavat melkein vain pakolaisista, hyvinvointiyhteiskunnasta ja oikeudenmukaisuudesta. Mikä on sinänsä aivan oikein. Mutta jos Greenpeace tekee jonkun hurjan iskun, se tuomitaan tiukasti. Emme halua ajatella millaisen planeetan jätämme lapsillemme ja lapsenlapsillemme. Aika alkaa käydä vähiin, mutta me käynnistämme Audimme ja Skodamme. Saasteet leviävät tehtailtamme kuin syöpäkuolema.

Olisiko jo aika ajatella myös sitä mitä jo kaikki näemme, jos todella katsomme ympärillemme? Vielä ehtii ainakin jotain tehdä, vielä ei ole aivan liian myöhäistä. Ei vaikka yö saapuu jo aikaisena vieraana ilman sitä ennen yleensä syksyistä harmaata, uupuvaa ja tuttua sadepäivää.

 

 

Kolumni, Keskipohjanmaa, marraskuu 2015

 

 

 

Inga kommentarer