Kaj Hedman

Hippokrates

Perinteinen länsimaalainen, nykyaikainen käsitys kuolemasta on ollut sellainen, ettei kuolemaa voida kontrolloida. Kuolema on nähty luonnollisena osana eräänlaisen kristinuskon ja evoluution kombinaatiota. Sen teologinen tulkinta liittyy läheisesti ajatukseen siitä ettei ihmisellä ole oikeus vaikuttaa omaan tai toisen ihmisen kuolemaan.

Voimakkaan maallistumisen mutta myös kasvavaan lähimmäiseen kohdistuvan myötätunnon takia ihmiset ovat kuitenkin ruvenneet ajattelemaan paljon enemmän miten voidaan minimoida ihmisen kärsimystä. Samalla maailma muuttuu yhä rahakeskeisemmäksi ja monet eivät myös kestä elämisen keskeneräisyyttä. Tästä johtuen on viime vuosikymmeninä aktiivinen eutanasia tullut yhä enemmän ajankohtainen aihe.

Koska kristinusko on kuitenkin vielä vahvoilla osissa läntistäkin maailmaa, olen ollut hieman yllättynyt siitä, että eutanasia hyväksytään ainakin ideana tai tavoitteena monessa maassa aika yleisesti.

Suomessa enemmistö väestöstä ja suurin osa eduskuntaan pyrkivistä ehdokkaista kannattavat eutanasiaa, eli siis sitä että kuolemansairas ja kärsivä ihminen voidaan auttaa kuolemaan. Samalla luultavasti useimmat vielä kannattavat sitä että he jotka haluavat muun kuin fyysisen sairauden takia tehdä itsemurhan pitää ottaa yhteiskunnan huostaan ja pakkohoitoon. Itsemurha on edelleen ”out”, mutta eutanasia sen sijaan on ”in.”

Laki jota antavat lääkäreille luvan avustaa itsemurhaa tai antaa lääkärille mahdollisuuden itse tappaa kuolemansairaan ihmisen on vähän eri muodoissa voimassa ainakin Sveitsissä, Alankomaissa, Belgiassa, Luxemburgissa sekä Washingtonin ja Oregonin osavaltioissa Yhdysvalloissa. Montanan osavaltiossa tällainen laki on tekeillä.

Lääkärikunnissa eri maissa on aika suuriakin näkemyseroja aktiivisesta eutanasiasta. Belgiassa lääkäriliitto vastusti eutanasialakia, jonka parlamentti kuitenkin hyväksyi. Suomessa yleensä lääkärit ovat vedonneet lääkärivalaan, joka on peräisin ajasta ennen kristillisen uskonnon syntymistä. Lääkärin tehtävä on ylläpitää elämää, ei sammuttaa sitä.

He jotka vastustavat eutanasiaa vetoavat myös voimakkaasti siihen että jos vaan resursseja on riittävästi niin palleatiivinen hoito ja saattohoito voidaan paljon parantaa ja tehostaa. Valokeilassa on nyt ”palleatiivinen sedaatio”, joka ylläpitää elämän, vaikkakin lopulta myös jouduttaa kärsivän ihmisen kuolemaa. Toinen käsite joka on esillä on niin sanottu ”kallistuva kenttä.” Monella on suuri huoli siitä että vanhat, sairaat ja hankalat ihmiset eutanasialakeihin vedoten pitkällä tähtäimella hoidetaan pois, ja samalla ei anneta tarpeeksi varoja terveydenhuoltoon.

Monet jotka haluavat kuolla kärsivät masennuksesta. Masennus on usein piilevä ja vaikea todeta. Masennusta ja psykiatrisia sairauksia voidaan parantaa. Täytyykö kuolema todella päivittää sellaiseen että meillä kaikilla olisi siitä suurempi kontrolli?

Kolumni, Keskipohjanmaa, huhtikuu 2015